Sivut

28. syyskuuta 2009

Monta rautaa tulessa

Todellakin, nyt tämä ompelukärpänen on tosiaankin iskenyt minuun salaman lailla. Monia vuosia vain neuloin, mutta nyt innostus ompelemiseen on tullut takaisin ja hyvä niin.♥
Liittyessäni Juju ja Unelma-kirjakerhohin sain sieltä kirjan, jossa on kaavat miten ommellaan nukeille (43-45 cm)vaatteita. Nyt olenkin kaavoja iltaisin kopioinut ja tilkuista sekä jämä kangaspaloista alkanut sitten ompelemaan. Monen moista vaatetta on valmiina ja lisää tulossa. Kunhan seuraavan satsin saan ommeltua niin päivitän kuvat.
Niitä onkin mukava tehdä, kun valmistuvat kädenkäänteessä ja eri kankailla saa samalla mallilla aivan uudennäköistä.
Toivottavasti saan mumminkin mukaan innostumaan.;-D
Joulumyyjäisiin olen ommellut lisää hattuja, hernepusseja ja reilut parisenkymmentä kisulia odottaa sahaajaa, maalaajaa ja kokoojaa. Hommaa siis riitää ennenkuin kaikki on valmiina.
Lisäksi, ilokseni toinen ystävättäreni tilasi pipoja minulta, joten puuhaa riittää. Yhden naisen tehdas on taustajoukoin avoinna melkein yötä päivää....siitä tulikin mieleeni.
Äitini oli nähnyt unta jo näistä tulevista joulumyyjäisistä, että siellä hikihatussa ompelin ja ihmiset odottivat jonossa tilaamia tuotteitaan. Äitini oli vain tokaissut, että hän ei voi muuttua tilaamiksi tuotteiksi, joten ei auta kuin odotella vuoroaan. En kyllä ajatellut ottaa konetta mukaan myyjäisiin. hah hahaa....
Olen siis saanut tartutettua tämän jutun jo lähi-ihmisten alitajuntaan.Huolestuttavaa vai onko?
Oma tyttäreni on niin pieni, ettei nukeille vielä aikoihin vaihda vaatteita, mutta onpahan sitten kun se aika tulee ja ainahan ne voi kauniisti säilöä hempeään laatikkoon valmiiksi odottamaan sitä päivää.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja uskokaa tai älkää se joulu on kohta ovella myös muilla kuin vain minulla.♥
Minna

26. syyskuuta 2009

Valmistuuhan täältä jotain...edes joskus.;-D

Tänään sain aikaiseksi ommella tilaustyön. Ystäväni tilasi fleecehaalarin ja pipon lahjaksi ja mielestäni molemmat onnistuivatkin hienosti. Oli ilo ommella niitä ja etenkin kun tuo pompulajuttu oli minulle uusi tekniikka.Monia vuosia ommelleena enemmän tai vähemmän ei mieleeni ollut edes pälkähtänyt, että pompuloita voisi tehdä noinkin yksinkertaisella tavalla.
Lasista pyöreä muoto ja harsimistekniikalla pyöreän muodon ympäri. Langat kiristetään kupiksi ja täytetään vanulla. Lopuksi ommellaan pipon kulmiin kiinni joka kohdasta ja avot, homma on valmis. Joulumyyjäisiin tosin jos näitä tekisi urakalla, tarttisi pipojen hintaa nostaa hieman, että menetetty aika tulisi jollain tasolla korvatuksi. Ajallisesti homma oli hidasta, mutta tekniikaltaan nopsaa.


Yläpuolella tekemäni tilaustyöt. Mielestäni hekumallisen väriset. Toivottavasti saajakin on tyytyväinen ja iloitsee puvusta.

Tämän villapaidan olinki jo melkein unohtanut. Se on neulottu seiskaveljeksestä ja hartaudella. Miksikö?
Tein tämän paidan kuten kastemekonkin sairaalassa ollessani, jolloin en saanut liikkua, vaan piti olla useita viikkoja vuodepotilaana. Tosin vuodepotilaana olo kestikin yli neljä kuukautta ja sen aikana sain paljon aikaiseksi.Tein villatakin, edellä mainitut kastemekon ja villapaidan useita sukkapareja niin lapsille kuin aikuisillekin yms. Tämän villapaidan ajattelin säästää tulevia nukkeleikkejä varten, sillä tunnearvo ja muistot ovat liian suuret antaakeseni tai myydäkseni paitaa pois.

Tässä muutamia pipoja joulumyyjäisiin ja yksi niistä tyttären päässä. On ihkua kun on oma malli, joka voi sitten kokeilla tuotokset ja saa aina oman osansa myös.♥
Tein eilen yhden fleecepaidan, mutta laitan kuvan tänne kunhan kaulus on sellainen, että itse olen tyytyväinen.
Suurin osa ompelemistani malleista on ottobre-lehdistä. Toki katselen myös muualta.
Mukavaa sunnuntaipäivän odottelua ja nyt laitankin haasteen.
Haastan lokakuun ajaksi kaikki neulomaan sukkia, niin aloittelijat kuin konkaritkin ottakaa puikot käteen ja kokeilkaa vaikka pyöröpuikoilla neuloa sukkaa. Aloittelijat voi alkaa helpolla mallilla ja konkarit sitten vaikeammilla tekniikoilla.Toivottavasti moni osallistuu ja kommentoi kuvalla omaa tuotostaan.

Minna

23. syyskuuta 2009

Syyspäivän iloa

Vihdoinkin valmiss vaate tyttären päällä.♥♥

Eilen potiessani pahaa flunssaa ajattelin tehdä jotain ennemin kuin vaan maata sohvalla. Olokin piristyi kummasti ja aikaan sain kaksi fleecehaalaria ja yhden pipon.Haalarin mallin on otettu Suuri käsityölehden numerosta 09/08 ja pipo on Ottobresta 04/05.
Noita pipoja ajattelin tehdä lahjaksi ja hieman muuttamalla ehkäpä joulumyyjäisiinkin. Omasta mielestäni tuo vaaleanpunainen haalari pipon kera on aika herkullinen yhdistelmä. Vihreäkukallinen fleecehaalari on puolestaan muodikkaampi.
Malli oli helppo ja molemmat valmistuivat yhdessä illassa. Viimeistelin tänään ja pipon tein aamulla kukonlaulun aikaan.;-D

Nyt vain uusia juttuja. Neulominen on hieman jäänyt ompelun alle, mutta kyllä se neuletakki sieltä valmistuu. Kangashankintoja on tässä myös tullut tehtyä ja kuvia niistä laitan mukaan. Paikallinen kangaskauppa on laittanut poistokoriin paljon erilaisia kankaita euron metrihintaan, niin tokihan voitte kuvitella, että tämä hamsteri on sitten niitä myös ostellut.
Osa kankaista on ollut puoleen hintaan ja muutaman kankaan sain äidiltäni.

Tässä muutamia kankaita, jotka ostin jokin aikaa sitten. Siinä on vasemmalla >LauraAshleyn kangasta euron metri, kolmea ei laatua samettikangasta, joista olisi jokin kaunis päivä tulla tyttärelle hauskoja ja käytännöllisiä vaatteita.

Ylinnä on Marimekon tasaraitakangasta, mustaa brodeerattua puuvillakangasta, jonka ostin messuilta Helsingistä pilkkahintaan.Sitten on sinistä puuvillakangasta, markiisia ja lopulta maastokuviollista ns.adidaskangasta

Flanellinen kangas ylinnä ja puuvillaisia kankaita.


Lastenhuoneeseen tai lahjaksi?

Tänään tein löydön. Tämä ns. turkiskangas oli kympin metri.Ihanan pehmeää, kutsuvan väristä ja ennenkaikkea houkutteleva. Kohta etsin mallin siihen ja alan kypsyttelemään ideoita, että mitähän siitä sitten tulisi talvipäivien iloksi.

Viimeisenä, muttei vähäisempänä on villakangas.Se oli myös euronkorissa ja nappasin sen sitten mukaani. Omaa makuun se ei oikein iske, mutta ehkäpä siitä tulee joskus jollekin. Tämä oli sitä Sulo Wilen-syndroomaa, josta mun niiiin piti päästä eroon.

Monia juttuja on tekeillä ja ehkäpä kaikki valmistunee aikanaan ja samaa aikaan Nyt vain tämä ompelu menee lapsen ehdoilla ja kun hän on alkanut liikkumaan paljon, on tämä käsityöjuttukin aika katkonaista. Teemme siis hitaasti mutta tasasen varmasti hommat loppuun.
Mukavaa viikonlopun odottelua kaikille ja nauttikaahan syyspäivistä. Itse ainakin aioin tehdä niin.
Minna

20. syyskuuta 2009

Neuletapaaminen 19.9.2009

Olin ensimmäistä kertaa Lankaamaailma Nordiassa neuletapaamispäivillä. Tunnelma oli leppoisa ja osaavia kädentyöntaitajia oli enemmänkin paikalla. Moni oli ensimmäistä kertaa kuten itsekin ja mukanani tulleet sukulaiseni, äiti ja anoppi.
Itse tein virkkaustyötä isoäidin neliöitä. Naispuoliset sukulaiseni kirjailivat pöytäliinoja. Moni olikin äimistynyt, kun neuletapaamisella kirhaillaan, mutta nettisivuilla oli kirjoitus, jossa eri lankatekniikoilla voi osallistua mukaan ja näissähän lankaa käytetään enemältikin.;-D
Tapaaminen oli niin kutkuttava, että ajattelin mennä uudelleenkin. Kuvia tuli otettua, mutta ensin pitää asianomaisilta henkilöiltä kysyä lupaa julkaisemiseen.
Paikan päältä tuli ostettua joululahja miehelleni ja tyttärelle svarta fåret-lankaa kilon verran.
Haaveenani onkin löytää tulevaisuuden koti joskus, jossa olisi tilaa niin että saisin sen kauan kaivatun askartelu/ompeluhuoneen. Olisi niin ihanaa saada langat esille hyllyyn lajeittain, esim.seiskaveljestä, eskimo,alpakka ja jne., kankaat esille värimaailmoittain, koneet valmiina pöydällä odottamassa ahkeraa uurastajaa ja tunnelmallista tunnetilaa, jonne tytärkin voisi tulla harjoittelemaan eri kädentaitojutskia.
Kuinka mukavaa olisi istahtaa alas selata käsityölehtiä ajan kanssa ja haaveilla teosten suunnittelusta, eri työvaiheista ja valmistumisesta.Eikä tarvitsisi kaikkea aina korjata heti pois vaan olisi jatkumokin tälle hommalle.
Sitä tulevaisuuden taloa odotellessa, mutta sitä ennen vaan haaveillaan ja toteutetaan nämä tuotokset siten miten se parhaiten onnistuu.

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja haaveilkaa tekin siitä askartelu/ompeluhuoneesta.Ne joilla se on jo niin katselkaa ympärillenne ja miettikää mitä jos sitä ei olisikaan. Mitäs sitten?

Minna

14. syyskuuta 2009

Pellava tunika ja Laura Ashley

Tovi on vierähtänyt ja aika hurahtaa monissa eri asioissa. Monta rautaa on edelleenkin tulessa. Kissojen viimeistely on menossa ja jotta kisuliinit ei vaan loppuisi olen alkanut huovuttamaan yhtä kisua. Teksniikka on hieman erikoinen ja kissan ollessa valmis lisäänkin kuvat tänne sen eri valmistusvaiheista.;-D
Piipahdin tyttäremme kanssa kylässä kauniissa Kemiön saaristossa muutaman sadan kilometrin päässä ja aika hurahti kuin siivillä ommellessa.
Vein kotikaupungistani Laura Ashley kangasta ystävilleni 40 metriä. Kankaan metrihinnan ollessa euron. Uskomatonta, mutta totta. Siitä sitten valmisteltiin joululahjoja.
Näpsäkästi valmistui pöytäliinaa, verhoa ja sain ystäväni ylipuhuttuakin.Hän osti pellavakangasta, josta sitten t-paitaa apuna käyttäen piirsin sanomalehdelle kaavat. Hieman niitä muuttaen saimme hienoakin hienomman liuhuketunikan aikaiseksi.
Siis minkä? Niin, huomasin tuolla kädentaitomessuilla käydessäni, että nuo tunikat ovat muodissa ja mitä ihmeellisimmillä reunoilla ja helmoilla. Näin siis tuli mieleeni, että miksipä en itse voi muunnella hieman noita kaavoja tehdä sellaisen.Tunika on siis helmasta a-linjainen. Liuhukkeet ulottuvat pohkeisiin asti ja keskeltä edestä että takaa helma on sitten reisien kohdalla. Onnistunut lopputulos. Toivottavasti käyttäjäkin on samaa mieltä.
Harmi vain, että kotimatkalla tajusin etten ottanut siitä valokuvaa.
Joka tapauksessa. Ystäväni sai tunikan ja Laura Ashley kangasta useita kymmeniä metrejä.
Ehkäpä seuraavaksi saamme jo kuviakin tänne.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja nyt vain jouluaskartelut käyntiin. Sinne ei ole enää kuin reilut kolmetoista viikkoa jäljellä.

5. syyskuuta 2009

Wanha satama, Kädentaitomessut 5-6.9.09

Hienoa suomalaiset!♥♥♥
Olin ensimmäistä kertaa kädentaitomessuilla. Vuosien varrella on sattunut ja tapahtunut monia seikkoja, että aina olen niistä jotenkin joutunut aiemmin luopumaan. Vihdoin pääsin.
On hienoa huomata, kuinka innostuneita, osaavia, taitavia ja ennenkaikkea kaikilla tekijöillä oli kädentöihin samanlainen palo oppia ja tehdä asioita. Tämä samankaltainen tekemisen ilo ja halu oppia tuli ilmi myös meissä kävijöissä. Monia mukavia keskusteluja kuuli olan takaa, kuinka joku oli aloittamassa tekemään tuota tai tehnyt jo sen ja alkamassa seuraavaa vaihetta.

Ilokseni huomasin, että kädentaitajien kirjo oli kattava. Oli "rautalanganvääntäjistä" aina huovuttajiin saakka poissulkematta koruntekijöitä, joka taitaa olla tämän hetkinen villitys.

Muutama mieskin messuilla oli, mutta vähemmistöön selkeästi kuuluivat.Ainoa mitä ihmettelen on se ,että messuilla ei ollut lainkaan ulkomaalaisia kävijöitä. Näitä, jotka ovat käsistään äärettömän taitavia.

Mitäkös löytöjä tein?
Ostin lapselle kerhopussin, huovutusvillaa erivärejä, nappeja, kangasta, erilaisia nauhoja, villalankaa, pari korua ja ilokseni sain kaksi käsityölehteä.
Näistä on taas hyvä jatkaa eteenpäin. Kiitoksia matkaseuralleni, joka sinnikkäästi jaksoi koko päivän kanssani.;-D

Seuraava suurenmoinen tapahtuma onkin sitten neulepäivä Helsingissä syyskuun puolivälin jälkeen. Sitä ennen käyn parissa isommassa kirppksellä tekemässä löytöjä, jos vain mahdollista.
Mukavaa viikonloppua kaikille.