Sivut

2. toukokuuta 2015

Postilaatikkooni saapui kauan odotetut uutuudet

 Jo muutaman vuoden hyllylläni on ollut lasten Mekkotehdas, joka on pullollaan mitä ihanimpia mekkoja ja asusteita sekä muuta mukavaa.
Muistan, kuinka kateellisena lueskelin kirjaa ja ihastelin niitä unelmaan kauniita mekkoja rimsuineen ja kauniine kankaineen. Muistan, jopa sanoneeni puolisolleni että miksi aikuisille ei koskaan tehdä mitään näin ihanaa.
Kiitoksia teille Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola, että me äiditkin saimme oman prinsessakirjan, jossa on mahdollisuus saada edes jonkinlainen ajatus siitä mitä olisi olla satujen prinsessa kauniine asuineen.
Olisin heti ollut valmis tekemään puolet niistä mekoista mitä kirjasessa oli ja uskonkin, että kirjasta tulee huippumenestys.
Olette arvon ladyt sen ansainneet.♥
Kirjasta pulppuaa romantiikka, harmonia ja kunnioitus esiäitejämme kohtaan.
Olen itsekin saanut oppia käsityönsaloja ompelijattarelta, joka on ollut mummoni, mutta aina olen hänä Mammaksi kutsunut. Uskon hänen yhä olevan luonani käsitöitä tehdssäni ja niinä epäonnistumisten hetkillä erityisesti, jolloin saan voimaa oppia uutta ja löytää sen keinon kuinka onnistua.
Toinen, jota on aina kutsuttu Mummuksi on oikeastaan äitini mummu. Hänellä oli kangaspuut liiterissä ja hänen lapsenlapset kuin myös me lapsenlapsenlapset saimme kesäisin veivata mattoja.
Viikonloppuisin molemmat isovanhemmat opettivat minulle neulomista ja virkkausta pirtissä, puiden palaessa keittiön hellassa ja kahvin tuoksun vallitessa.
Kiitoksia myös tästä tunteesta, jonka sain kirjaa lukiessa.
 Toinen kirja on myös kauanodotettu uutuus.
Kalastajan vaimo. Olen hänen blogiaan seurannut jo ennen kuin siitä tuli menestys.
Olen innokas neuloja ja luonnossa samoilija ja ennen kaikkea pidän pohjoismaiden olosuhteista, erityisesti Islannista ja Norjasta. Rakastan niitä neuleita, vuonoja, tuntureita ja luontoa.
Olen jo reilun vuoden päivät haaveillut Puno langasta, mutta on ollut niinkiirettä arjen pyörteissä etten vain ole päässyt Snurreen ennen kuin nyt.
Olisin ehkä ostanut muutaman kerän lisää tätä Puno lankaa, mutta värejä oli vain muutama ja keriäkin vähän. Tosin iloinen ja todella ystävällinen omistajatar kertoi lankaa tulevan myöhemmin lisää eli saan hyvän syyn suunnata uudelleen ihastuttavaan kauppaan.
Kalastajan vaimo kirjassa on muutamia suosittuja neuleita ja ihastuttavia tarinoita arjesta sekä koti-ikävästä Suomeen. Kirja sai minut mukaan Johannan arkeen ja kuinka Norjan luonto muuttaa arkista elämää vallan toisenlaiseksi.
Loppujen lopuksi neuleista tulikin toissijainen juttu.

Iloista toukokuuta
Minnuli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi.