Sivut

26. helmikuuta 2017

Tuubihuivit

Kangasvarastojen tyhjennystä yhä edelleen ja varmaankin jatkunee koko tulevan vuoden. Tämä kangas on jämäpalanen Ainolan putiikista.
Sopii hyvin poikien tuubihuiveiksi ja tein niitä iltapäivän iloksi kolmisen kappaletta ja kirjailin niihin jokaisen nimen, jotta kouluissa eivät mene sekaisin.
Tästä on taas hyvä jatkaa kohti seuraavia projekteja.
Muutaman päivän aikana on kangasvarastoni kangasmäärä pienentynyt yli 4,5 metriä. Ihastuttava tunne, että jotain saa oikeasti aikaiseksikin.
Mymmelikin tuossa tokaisi että Mamma nyt ei enää hankita kankaita eikä lankoja vaan kokeillaan saada määriä vähemmiksi.
Näinhän se on, totuus tulee lasten suusta.
Illan jatkoja
toivottelee
Minnuli

25. helmikuuta 2017

Pupuhuppari

 Huomasin kangasvarastojeni kasvaneen melkoisesti, kun en omistanut kunnollista ompelukonetta ja melkein vuoden olinkin ompelematta lähes tulkoon. Jotain pientä toki tuli tehtyä, mutta ei vaatteita.
 En kuitenkaan ole lakannut täysin hankkimasta kankaita, vaan joitakin ihanuuksia on tullut kuitenkin ompelumattomuuskauden aikana hankittua.
Muutamia uusia kangakauppoja on tullut ja, koska vanhoja hankintoja on yhä edelleen kaapit pullollaan, niin olen ollut melko tarkkana mitä hankin ja että varmasti tulee käyttöön.
Paapiilta tuli hankittua useampaa kangasta ja näistä on nyt kaksi päätynyt koneen alle. Ensimmäinen oli kettuhuppari, josta erillinen postaus ja tämä pupunen. En millään muista pupusen nimeä, mutta ehkäpä joku teistä auttaa asiassa.
Hupparin malli on sama kuin kettuhupparissakin eli SK 11-12/16 ja malli12.  Hupparissa on edessä tasku eli, jos kuvio näyttää ettei ole kohdallaan, niin tässä on syy. Malli sopii niin pojille kuin tytöille ja kaavat ovat erinomaiset. Niitä ei tarvinnut juurikaan mittailla tai laisinkaan muutella.
Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia ompeluksia. Muutama huppari on vielä tuloillaan ja sitten jotain muuta.
Aurinkoista viikonloppua kaikille. Kevään merkit ovat jo ilmassa.
Minnuli

Kettuhuppari

 Sain kunnian tehdä Paapiin kankaasta hupparin.
Kangas on trikoota ja erittäin hyvälaatuista.
Ohjeen löysin Sk 11-12/16 lehdestä. Malli 12 ja huppari. Kokoja oli reilusti ja koot vastasivat hyvin lasten kokoja. Leikkasin useamman kaavakoon ja nyt onkin pinossa kuutisen hupparia.
Edessä on hupparille ominainen tasku ja koska Vilpertin meno voi olla ajoittain vauhdikasta, niin tikkasin kaikki saumat jousto-ompeleella.
Olen onnellinen, kun hupparin saaja oli iloinen ja tyytyväinen.

Kohti seuraavia ompeluksia
Minnuli

11. helmikuuta 2017

Kukallinen tilkkupeitto


Tätä kangasta sattui olemaan kaapissani runsain mitoin ylimääräistä, kun aiemmin olen päälystänyt tällä yhden nojatuolin Mymmelin huoneesta ja tein samalla muistitaulun ko. kankaasta.
Myöhemmin ompelin pari tyynyä hänen huoneeseensa ja nyt sitten valmistui tämä tilkkupeitto sekä yksi pöytäliina.
Kangas on nyt loppuun käytetty, mikä onkin loistojuttu.
Tilkkutäkki on täysin omasta päästä. Ei ole valmiita ohjeita missään. Takapuoli on myös varastojen uumenista kaivettua tilkkitäkkikangasta, joka oli molemmin puoln vuorattu eli tässä ei tarvinnut erikseen vanukerroksen kanssa touhuta.
Muutaman jutun tekisin ehkäpä toisin, mutta lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen.
On suorastaan ilo ommella hyvällä ompelukoneella, joka toimii kuin unelma ja on tarpeeksi monipuolinen.
Näillä on hyvä jatkaa kohti seuraavia ompeluksia.
Minnuli

9. helmikuuta 2017

Huonekalujen tuunausta

Olin reilu vuosi sitten Annie Sloanin kurssilla, jonka järjesti helsinkiläinen yritys Måla & More.
Heidän maalinsa ovat helppo käyttää ja perheenäitien on ehdottoman helppoa saada nopeasti aikaiseksi jotakin halutessaan esim. jos muksut tai muksu päikkäreillä.
Sain pyöreän pöydän mukaani eräästä liikkeestä heillä asioidessani ja tuoli olen ostanut kirpparilta aikoinani.
Tuolin alkuperäinen ilme on tuossa yläpuolella ja pöydästä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta aiemmin oli väritykseltään tummanruskea. 
Tuoliin on käytetty eri sävyjä ja pöytään on suurimmaksi osaksi käytetty Paris Greyta.
Koska olen myös hankkinut erinäisiä kynttelikköjä ja niiden yleisilme on useimmiten musta, niin päätin viime kesänä raikastaa myös yhden ilmettä, jotta nämä kalusteet sopisivat paremmin yhteen.
Lopputulokseen olen tyytyväinen, mutta totean että vaikka nämä kalkkimaalit ovatkin helppokäyttöisiä ja eivätkä vaadi juurikaan pohjatöitä, niin niiden kulutuskestävyys ei ole lainkaan sama kuin tavallisessa maalissa.
Tulevaisuudessa tulenkin harkitsemaan tarkkaan huonekalun käyttötarkoitusta ja kulutusta ennen kuin alan tuunamaan, sillä tuplatyö ei ole ilo.

Mukavaa torstai iltaa
Minnuli

8. helmikuuta 2017

Perintökaapin päivitys


Minulla on ollut ilo ja kunnia saada tämä piironki Mymmelille, joka on kuulunut suvussamme isomummulleni eli siis Mymmelin isoisoisomummulle.
Olen pienen tytön tyllerönä katsellut piironkia kammarissa ja kuinka sen päällä oli naisen muotoinen lamppu.
En tiedä olisinko säästänyt kaapin tuollaisenaan, jos se ei olisi haissut niin vahvasti tupakalle ja ollut nikotiinissa.
Se seisoi parisen vuotta ulkovarastossa, mutta haju ei lähtenyt mihinkään.
Tästä johtuen pesin kaapin maalarin pesuaineella pariin otteeseen ja maalasin kaapin Uulan perinnemaalilla, K200 värillä.
Tällä hetkellä se tuoksuu hyvältä ja maalauksen jälkeen tuli näkyviin tupajumien aiheuttamat reiät. Kaappi on arvoisellaan paikalla ja täynnä erilaisia lankoja. Yhdestä laatikosta otin valokuvan, kun värit olivat niin kutsuvat.
Minulle on kulkeutunut näitä vanhoja huonekaluja milloin mistäkin ja olen niitä löytänyt että myös ostanut kuin myös saanut.
Olen ajatellut antaa niille uuden elämän päivittämällä niiden ulkonäköä, saaden samalla vanhan ajan tunnelmaan kotiimme, jossa on ripaus historiaa ja muistoja sitäkin enemmän.
Näiden kanssa on mukava puuhastella pihalla ja talvisin voi katsellan omien käsien aikaan saannosta samoin kuin neuloisi tai ompelisi.
Kohtahan kesä jo on ja maalauspuuhat jatkuvat.

Värikylläisin lankaterkuin
Minnuli

Palmikkopipo

Palmikkopipo on neulottu Novitan langasta.
Malli oli muistaakseni Lankamaailman sivuilta saatu, joskus syksyllä. 
Turkis on aitoa turkista, joka on oikeastaan suikale, mutta neulon sen palloksi pipon päälaelle.
Tämä lämmittää ystävättäreni päätä ja samalla muistuttaa minusta.
Halauksia sinulle M.
Päivittelen tässä näitä töitäni, mitä on tullut tehtyä kuluneen vuoden aikana ja muutamia uusia myös.
Minnuli

Taimitarhan syyssukat

 
Olen aina pitänyt neulomisesta, jonka jo melko nuorena opin ja lisää oppia sain Mammaltani. Yhdessä me istuimme, vaihdoimme kuulumisia, joimme kahvia ja neuloimme. Jos en jotain osannut, niin hän auttoi ja opetti kärsivällisesti.
Muistan kuinka langat tuoksuivat lampaanvillalle ja inhosin langan kutinaa. Muistan kuinka pikkutyttönä sain mitä peimpia kirjoneule villatakkeja, sukkia, lapsia yms. Nyt olen itse se henkilö, joka niitä toteuttaa.
Olen saanut verenperintönä neulomistaidon. Se on taito, joka on opettanut kärsivällisyyttä joissakin asioissa ja kuinka saatetaan asiat loppuun asti. Toki keskeneräisiäkin töitä löytyy ja uskoakseni kaikilla neulojilla tai ylinpäätänsä kädentaitajilla näin on. Kun iskee luovuus ja inspiraatio, niin sitä kohden on mentävä, vaikka mikä olisi.
Nämä sukat ovat sellaiset. Minulla oli keskeneräinen villatakki, mutta sukat kutsuivat tekijäänsä, joten aloitin muiden mukana. Parhaimmillaan Nina Laitisen sukkia neuloo tuhat ihmistä, joten neulomisesta on tullut villitys.
Minulle se ei ole iskenyt vasta äsken, sillä olen neulonut aina 80-luvulta lähtien, mutta kutakuinkin mopo karkasi käsistä 90-luvulla. Lankavarasto on laaja sisältäen laatulankoja ja yleisvillalankaa. Huonot langat eivät varastoihini päädy mm akryylilangat.
Viime aikoina neulomisessa on ollut noin neljän kuukauden tauko johtuen olkavammasta, mutta hiljalleen pääsen taas mielipuuhaani. Mielestäni telkkarin katsominen ilman neulomusta on hukkaan heitettyä aikaa. Joku voisi sanoa tätä suorittamiseksi, itselleni se on parasta rentoutumispuuhaa ja ajanvietettä sekä motivoivaa aivotyöskentelyä.
Olenkin joskus ajatellut, että vanhuksille, jotka ovat harrastaneet käsitöitä olisi hyvä hankkia kutimet, sillä siinä joutuu pohtimaan ja samalla näkee käsien tuottaman tuotoksen.

Tässä siis Taimitarhan syyssukat 2016.
Lankana seiskaveikan ruskea vuodelta 1994 ja sateenkaarilanka.
Täältä saat halutessasi ohjeen:SYYSSUKAT

Oikein mukavaa neulomista teille kaikille.
Minnuli

5. helmikuuta 2017

Tuolien uusi ilme

 Sain ilokseni hankittua kotiimme muutaman uuden tuolin. Nämä tuolit olivant melkoisen rumia omaan tarkoitukseeni, joten päätin ottaa härkää sarvista ja tuunata ne silläkin uhalla, että lopputulos epäonnistuisi.
Tuolien muotokieli oli kiehtova ja vaikka niitä oli vain viisi kappaletta, niin mielessäni olin päättänyt pitää ne kun ovat valmiita.
Niittien irtiottaminen ei ollut niin heppoa, kuin ensin luulin, sillä säteni ovat olleet useampia vuosia enemmän tai vähemmän kipeitä ja onneksi sain apua ystävättäreltäni, joka auttoi kaiken kiireensä keskellä.
Kankaan tuoleihin valitsimme Mymmelin kanssa yhdessä ja lopputulos on mielestämme parempi kuin onnistunut.
Nämä tuolit olisivat menneet kaatopaikalle, kun olivat toiselle tarpeettomia, mutta onneksi sain ne ostettua meitä ilahduttamaan.
Onnellinen tuolien omistaja
Minnuli

Sydänsukat

Hyvää Uutta Vuotta 2017

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon, että hyvä kun olen itse edes ehtinyt mukaan ja se todellakin näkyy täällä blogissani.
Päivityksiä en ole ehtinyt tehdä, mutta käsitöitä olen kuitenkin edelleen tehnyt tasaiseen tahtiin. Uusin innostukseni on sisustus ja huonekalujen tuunaus.
Olen FB:ssä mukana monessa eri ryhmässä ja nämä sukat ovat saaneet vaikutteita muistaakseni Sinikka Nissin sukista, jos nyt oikein muistan tekijän.
Näitä oli ilo neuloa ja oikein innolla odottelin näiden valmistumista, nyt ne lämmittävät ystävättäreni jalkoja iltaisin.
Sukat on neulottu seiska veikan langoista.
Jos näillä ei jo olisi nimeä, niin olisin nimennyt ne Suomi 100 vuotta sukiksi.
Olin jo luomassa uutta blogia, kun en ensin päässyt tätä vanhaani päivittämään ja oli jo melkein suru puserossa. Iloksi tämä onneksi taisi kääntyä.
Mukavaa illan jatkoa
Minnuli